Viime viikko tuli oltua kipeänä, mutta olisi sen ajankohdan voinut huonomminkin valita. Täällä oli koko alkuviikon erittäin lämmintä ja vasta loppuviikosta alkoi mukavasti kylmenemään, sekä lisää luntakin lauantaiksi tiputteli. Flunssa oli podettu ja pystyi taas keskittymään hiihtohommiin. 

Oma kunto ei vielä oikein itseäkään vakuuta ja reidet huutaa hoosiannaa jo viiden käännöksen jälkeen. Ei kai se auta kuin laskea suorempaan tai toivoo, että se kunto pikku hiljaa paranisi. Nollarajan oltua pitkään todella korkealla ei metsähiihto ole ollut kovin kummoista ennen eilistä. Lunta sateli laakson pohjalla asti ja puurajan yläpuolelle ei ollut asiaa, joten lähdimme ilman suurempia odotuksia katsomaan paljonko metsään on valkoista nannaa sadellut. Yllätys oli positiivinen, jonka saattaa kuvan naamoista havaita. 



Huomenna otetaan suunta kohti Fieberbrunnia ja Open-Faces Sarjan toista osakilpailua, johon itsekin otan osaa. Saas nähdä kuinka äijän käy, mutta parhaansa on yritettävä.