Edellisestä päivityksestä on jo paljon aikaa ja sen jälkeen on tapahtunut sekä hyvää että huonoa. Kolme viikkoa leikkauksesta oli ensimmäinen kontrolli sekä fysioterapia. Toipuminen oli alkanut hyvin ja tuntui siltä että pääkoppa tarttee pienen irtioton. Oli kuitenkin aikamoinen pettymys, kun ei laskemaan talveksi päässytkään. Eli ei muuta kuin intterneetistä edullisten lentojen etsintää, mielellään lämpimään. Hong Kongin(ei siellä ihan niin lämmintä tähän aikaan olekaan) liput tarttui haaviin ja kun ei lekuri eikä fysioterapeuttikaan pitänyt ideaa huonona, niin bon voyage, arrivederzi ja mitä muita termejä niitä nyt sitten onkaan. Pakko kyllä myöntää, että ohjelman mukaista kuntoutusta tuli vähän laiminlyötyä, mutta liikuttua tuli paljon, hitaasti tosin. Loman viimeisenä päivänä tuli sitten lunta tupaan oikein olan takaa, edellisenä iltana alkoi jo tuntua mahassa vähän oudosti ja sunnuntai-iltana sitten löi päälle mahataudin. Ihan kuin tässä ei olisi ollut jo riittävästi, niin onnistuin liukastumaan erään temppelin portaissa ja polvi vääntyi liikaa. Kipu oli erittäin kova ja illalla kauhulla odotin n. 23 tunnin lentoja kotiin, jalka jäykkänä peräsuoli ei. Mahatauti meni ohi ennen lentoa ja jalkakaan ei ollut onneksi hajonnut. 

Kotiin päästyä treeni-intoa löytyi ja jalan kunto alkoi edistyä todella vauhdikkaasti jokaisella treeni kerralla. Kuuden viikon jälkeen leikkauksesta sain luvan ryhtyä laittamaan vähän vastusta ja painoja kehiin, mikä tuntuikin hyvältä ja kehitystä tuli, kunnes jälleen kolahti. Liukkaalla jäisellä kadulla etujalka luisti ja kaaduin taakse leikatun jalan varaan. Nyt sattui edellistä kertaa enempi ja jopa astuminen teki vaikeaa useamman päivän. Onnea oli tälläkin kertaa mukana, eikä uusittu ristiside hajonnut. 

Nyt puolitoista viikkoa kaatumisen jälkeen alkaa taas tuntua kohtalaisen hyvältä. Kolmatta kertaa ei onnea enää kannata koittaa vaan kaikki riskit on nyt minimoitava. Tähän saakka ollaan panostettu polven liikeratoihin ja hitaiden lihassolujen treenaamiseen. Polvi ei vielä aivan riittävästi ojennu ja siihen on kiinnitettävä erityisesti huomiota, kuten myös reisilihaksen loppujännityksen aktivoimiseen. Nopeita lihassolujakin on alettava kevyesti jo herättelemään, mutta pääpaino on vielä noissa edellä mainituissa. 

Mielissä siintää jo maantiepyörän hankinta. Hetki vielä täytyy odottaa, mutta ehkä jo kuukauden päästä voisi aloittaa kevyet maatielenkit, kun toi kuntopyörän polkeminen alkaa jo kyllästyttää ja maastopyöräilemään ei vielä ole vähään aikaan asiaa.

 Hieman yli kaks viikkoa on nyt leikkauksesta ja jalka tuntuu yllättävän hyvälle. Siis odotin paljon pahempaa, mut on vaan taottava takaraivoon, että malttia malttia. Polven taipuma ei vielä kuntopyöräilyä salli, mutta ei auta ku väännellä vaan pikku hiljaa. 

Pää on aika jumissa kyllä, jos rehellisesti puhutaan. Koko syksyn on odottanu ja suunnitellu tulevaa laskukautta, sekunnissa kaikki se olikin sitten turhaa. No kai tämä on nyt otettava mahdollisuutena matkustaa jonnekin, missä ei voi laskea. Pakko kuitenkin päästävä johonkin pois hetkeksi ja ladata akut kevääseen. 

Ensi viikolla on eka lekurin tsekkaus ja fysioterapia. Siellä varmaan tulee tuomiota et onko tullu laiminlyötyä kuntouttamista vai mitä on tullu tehtyä. Nyt lentojen bookkaus ja tsekkien jälkeen "Hasta la Vista Suomi ja kylmä".