Viikko sitten torstaina koitti sitten aika matkata Munkkivuoreen Dextralle ortopedi Lauri Pasasen operoitavaksi.  Kohtalon ivaa oli, että samana päivänä oli alkuperäisen suunnitelman mukaan ollut tarkoitus ajaa auto laivaan ja sanoa soronnoo, nähdään keväällä. Itse leikkaus oli ohi nopeasti ja oli mielenkiintoista seurata monitorista tapahtumaa. Vaikka ACL :n todettiinkin olevan osittain ehjä, takareidestä otettiin kuitenkin jänne, josta punottu uusi eturistiside asennettiin paikalleen. Ulommasta kierukasta jouduttiin poistamaan ehkä noin 15%.

Pari ensimmäistä leikkauksen jälkeistä päivää oli kyllä erittäin avuton olo. Keppien kanssa oli käveltävä ja jo ruuan saaminen jääkaapista saaminen pöytään oli haastavaa. Kylmäpusseja sai vaihtaa jatkuvana ruljanssina. Otin kyllä erittäin vakavasti KKK ohjeet ja nyt tuntuu, että se kannatti. Jalka ei missään vaiheessa turvonnut suuresti, mustelmat ovat huomattavan pienet ja kylmä muutenkin helpotti kipuja. Lääkkeitä kipuihin määrättiin Buranaa kuurina ja Panacodia pahimpiin kipuihin. Kaksi ensimmäistä vuorokautta tuli lääkkeitä Panocodiakin otettua useampi päivässä, koska en nähnyt mitään syytä kärsiä kivusta, minkä lääke vei helposti lähes kokonaan pois. Nyt viikon jälkeen tuntuu että lääkkeitä ei taida enää tarvita syödä.

Leikkauksen on sanottu olevan vain 40% ristisidekorjauksesta ja kuntoutuksen loput 60%. Nyt sitten alkaa toi oma 60% osuus tai on jo alkanutkin. Ensi ohjeissa jalan suoraksi saaminen on kuulemma tärkeintä mahdollisimman nopeasti ja reislihaksen ns. loppuojennus. Olen ollut positiivisesti yllättynyt, että pikkasen kun kipua kestää saa jalan jo hyvin lähelle suoraksi, joten eiköhän tämä tästä.

Palaan asiaan vähän tarkemmin ja kuvien, ehkä jopa videon kera, kunhan opin tämmöstä blogia päivittämään.