Saavuin 29. päivä Joulukuuta tänne Zillerin laaksoon ja suunnitelmissa olisi pitää kortteeria maaliskuun loppu puolle saakka. Suomen jättäminen taakse oli samalla kertaa sekä odotettu että haikea. Viimeisen 2 vuotta on tullut vietettyä aikamoista matkalaukku tai elämää, omaisuuden lähinnä mahtuessa autoon ja sama näyttää vielä jatkuvan jonkun aikaan. Kyllä nyt tuntui hyvälle, että kesällä tuli jaksettua painaa pitkää päivää ja saatua taloutta edes hieman siedettävään kuntoon talvea ajatellen.
Asumaan pääsin kaverini Jonen vuokraaman kaksion toiseen makkariin. Kämppä sijaitsee Zell am Zillerin kylässä, josta on erittäin hyvät yhteydet kaikkiin Zillerin alueen keskuksiin. Suksibussilla pääsee lähimmälle ala-asemalle 5 minuutissa, juna-asemalle on kävelymatka, joten autolla ei tarvitse joka päivä ajaa, jos menee joihinkin kolmesta lähimmästä keskuksesta. Ja jos autoilla haluaa, niin kaikki Tirolin keskuksiin ajaa alle 3:n tunnin ja kausikortti käy lähes kaikkiin näihin.
En ole koskaan ollut mitenkään suuremmin tavoitehakuinen ihminen, vaikka tietysti aina haluaakin olla parempi. Syksyllä tuli tietoon, että täällä Itävallassa järjestetään pieni 7 kisaa käsittävä vapaalaskukiertue Open Faces Freeride Series. Kaikki kisat on myös FWQ-kiertueen osakilpailuita ja sopivasti vielä hyvin lähellä talvista asuin paikkaani. Olen käynyt yhdestä kolmeen kilpailua vuosittain vuodesta 2008 alkaen ja enempikin olisi mieli tehnyt, muttei joko sopivia oikein ole ollut tai ne ei ole sopineet ohjelmaan muuten, myös kilpailujen suosittuuden takia aina ei ole päässyt mukaan vaikka olisi halunnut. Nyt kun siihen tuli mahdollisuus ja intoa vielä löytyy, niin ajattelin panostaa kilpailemiseen huomattavasti aiempaa enemmän. Kilpailut on minusta hyvä tapa kehittää omaa osaamistaan lisään. Kilpailussa laskualue määrätään järjestäjän toimesta ja arvostelukin suoritetaan tiettyjen kriteereiden sekä muiden ihmisten arvioiden mukaan. Tästä johtuen parhaiden mahdollisten pisteiden saamiseksi ei välttämättä kannata laskea sieltä mistä ja kuinka ensimmäisenä haluaisi vaan kisa-aluetta on tutkittava tarkasti ja suunniteltava linja. Tämä tuo mielenkiintoista lisäjännitettä tekemiseen ei normaali pieni kisajännityskään topissa ole pahasta vaan se pitää oppia kääntämään eduksi. Palaan näihin kisaamiseen liittyviin asioihin erillisissä postauksissa myöhemmin.
Tämän blogin herättäminen henkiin on ollut mielessä monesti ja nyt sen kipeenä kämpillä maatessani päätin tehdä. Yritän tuottaa tänne materiaalia tekstin, kuvien ja sekä mahdollisesti videoiden muodossa, mikäli tekniset taitoni vaan eivät rajoita liikaa.
Hyviä Elämän Lumia Kaikille Itävallasta!
T: Marko
Asumaan pääsin kaverini Jonen vuokraaman kaksion toiseen makkariin. Kämppä sijaitsee Zell am Zillerin kylässä, josta on erittäin hyvät yhteydet kaikkiin Zillerin alueen keskuksiin. Suksibussilla pääsee lähimmälle ala-asemalle 5 minuutissa, juna-asemalle on kävelymatka, joten autolla ei tarvitse joka päivä ajaa, jos menee joihinkin kolmesta lähimmästä keskuksesta. Ja jos autoilla haluaa, niin kaikki Tirolin keskuksiin ajaa alle 3:n tunnin ja kausikortti käy lähes kaikkiin näihin.
En ole koskaan ollut mitenkään suuremmin tavoitehakuinen ihminen, vaikka tietysti aina haluaakin olla parempi. Syksyllä tuli tietoon, että täällä Itävallassa järjestetään pieni 7 kisaa käsittävä vapaalaskukiertue Open Faces Freeride Series. Kaikki kisat on myös FWQ-kiertueen osakilpailuita ja sopivasti vielä hyvin lähellä talvista asuin paikkaani. Olen käynyt yhdestä kolmeen kilpailua vuosittain vuodesta 2008 alkaen ja enempikin olisi mieli tehnyt, muttei joko sopivia oikein ole ollut tai ne ei ole sopineet ohjelmaan muuten, myös kilpailujen suosittuuden takia aina ei ole päässyt mukaan vaikka olisi halunnut. Nyt kun siihen tuli mahdollisuus ja intoa vielä löytyy, niin ajattelin panostaa kilpailemiseen huomattavasti aiempaa enemmän. Kilpailut on minusta hyvä tapa kehittää omaa osaamistaan lisään. Kilpailussa laskualue määrätään järjestäjän toimesta ja arvostelukin suoritetaan tiettyjen kriteereiden sekä muiden ihmisten arvioiden mukaan. Tästä johtuen parhaiden mahdollisten pisteiden saamiseksi ei välttämättä kannata laskea sieltä mistä ja kuinka ensimmäisenä haluaisi vaan kisa-aluetta on tutkittava tarkasti ja suunniteltava linja. Tämä tuo mielenkiintoista lisäjännitettä tekemiseen ei normaali pieni kisajännityskään topissa ole pahasta vaan se pitää oppia kääntämään eduksi. Palaan näihin kisaamiseen liittyviin asioihin erillisissä postauksissa myöhemmin.
Tämän blogin herättäminen henkiin on ollut mielessä monesti ja nyt sen kipeenä kämpillä maatessani päätin tehdä. Yritän tuottaa tänne materiaalia tekstin, kuvien ja sekä mahdollisesti videoiden muodossa, mikäli tekniset taitoni vaan eivät rajoita liikaa.
Hyviä Elämän Lumia Kaikille Itävallasta!
T: Marko
Kommentit